Otteita kirjasta ONNELLINEN ELÄMÄ
Rolf ja lina Wiström
Ristin Voitto 1952

"Lina oli ottanut mukaan ihmeellisen rusinakakun, joka maistui erittäin hyvältä raikkaassa ilmassa. Nälkäinenkin minä olin. Juttelin kovalla äänellä ja pureskelin nopeasti. Silloin Lina äkkiä sanoi ärsyyntyneenä: "älä maiskuta!" Mutta nähdessään kasvojeni ilmeen muuttuvan hän tuli pahoilleen ja sanoi heti: "Suo anteeksi! Tarkoitukseni ei ollut haavoittaa sinua."
"Ei se tee mitään", minä sanoin, mutta jokin paha alkoi jauhaa sydämessäni."

"Kihlausaikamme alussa olimme kerran Linan kanssa kalamatkalla. Se merkitsee, että minä ongin ja Lina oli ikävissään. Hänellä ei ollut vähintäkään kiinnostusta onkimiseen. Minä olin kuin lumottu ja unohdin kaiken muun maailmassa katsellessani kohoa ja odottaessani sen uppoamista. Mutta kala ei syönyt."
"Näin miten Jumala istuu valtaistuimella ja miten Hänellä on kaikki valta. Ja tulin niin iloiseksi, että sanoin: "Jos sinä tahdot, voit myös johtaa niin, että minä saan kalaa."
Kun jälleen heitin siiman, söi kala heti, ja vedin ylös ahvenen. Minusta tuntui merkilliseltä, ja heitin jälleen siiman veteen. Silmänräpäyksessä söi kala. Vedin kalan toisensa jälkeen. Saatuani 32 kalaa olin niin haltioissani, etten enää jaksanut onkia. Minun täytyi rukoilla. "Kiitos kalasta! Kiitos siitä, että Sinulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä!"

"Lina huomasi minun käyvän hiukan nopealiikkeiseksi ja katsoi minuun. Sitten hän sanoi iloisesti hymyillen: "Nyt luulen, että isän pitää rukoilla Jumalaa." Mutta isällä ei ollut lainkaan halua rukoilla Jumalaa juuri silloin. Jatkoin parranajoa kaikessa kiireessä. Mutta oli kuin Lina ei olisi käsittänyt, kuinka kiire minulla oli. Samalla iloisella, suloisella hymyllä hän sanoi lapsille: "Tulkaa nyt tänne, kaikki herttaiset lapset, niin rukoillaan isän puolesta, että hänestä tulee kiltti." Hän kokosi lapset ympärilleen, ja he panivat kätensä ristiin ja rukoilivat: "Hyvä Jumala, auta isää taipumaan ja tulemaan kiltiksi."
Ensin minä suutuin siitä, että Lina oli pannut toimeen sellaisen aamunäytelmän. Olisihan hän sentään voinut odottaa, kunnes olisin saanut partani valmiiksi ajetuksi! Mutta seuraavassa hetkessä Jumala valtasi minut."

"Vanha isoisä oli hyvin harvasanainen. Hän tiesi, että me joudumme vastaamaan jokaisesta lausumastamme turhasta sanasta. Sen tähden, kun hän puhui, hän enimmäkseen mainitsi raamatunpaikkoja."

"Jumala mobilisoi tänään."