1. Pornolandia
2. Kuka ampui Andy Warholia?
   

PORNOLANDIA

pornografia (kreik.) Kirjallinen tai kuvallinen esitys, jonka tarkoituksena on
kiihottaa sukupuolisesti. -Combi tietosanakirja-

Seksuaalisuuden leimatessa niin vahvasti aikakauttamme erehdymme usein pitämään
pornoa modernina ilmiönä. Todellisuudessa ensimmäiset rivot kuvat tehtiin
luolien seinille jo paleoliittikaudella. Renesanssiajalla tulivat kuvioihin
alastonmaalaukset, ja Euroopassa porno yleistyi 1700-luvulla eroottisten
teemojen ilmestyessä kirjallisuuteen.

Eroottinen valokuva syntyi 1840-luvulla, ja vuosisadan lopulla alan kehitys
mahdollisti jo seksiaktin kuvaamisen filmillekin. Ensimmäinen eroottinen kohtaus
nähtiin vuonna 1896 elokuvassa "Suudelma". Sittemmin aiheet tulivat
rohkeammiksi, ja tämän vuosisadan alussa valkokankaalla esitettiin mm. filmit
" Idylli tunnelissa", "Kun nainen tekee syntiä" ja "Myrsky makuuhuoneessa".
Varsinaiset pornomarkkinat pääsivät kuitenkin syntymään vasta 50-ja 60-
luvuilla, kun lehtiä alkoi ilmestyä. Sitä ennen pornoa oli lähinnä pimeää
katukauppaa. Suomessa pornon saatavuus parani, kun Ruotsi ja Tanska muuttivat
suhtautumistaan pornografiaan. Molemmilla mailla oli pitkään erityinen maine,
(SOMETHING FORBIDDEN, SOMETHING DANGEROUS, SOMETHING EUROPEAN!) jonka turvin oli
helppo myydä elokuvia kuten "Swedish nympho slaves" tai "Swedish playbirds".

USA:ssa sensuuri piti pintansa aina 60-luvun loppupuolelle saakka,
sallien ainoastaan opetus,-alaston,- (lue: nudistirannoilla kuvattuja
" dokumenntteja", jotka eivät sisältäneet seksiä.) ja taidefilmit (hyvinä
esimerkkeinä toimivat Andy Warholin "Blow job" ja "Blue movie"). Käänteentekevä
elokuva sensuurin loppumisen kannalta oli Alex de Renzyn dokumentti "Censorship
in Denmark: A new approach", johon oli ovelasti kuvattu Tanskassa hardcorepornoa
suoraan valkokankaalta. Lopullinen isku sensuurille oli Damianon hillittömän
suosittu "Deep throat" vuodelta 1972. Elokuva, jota pariskunnat jonottivat
katsomaan iltapuvuissa, synnyttäen samalla ns. "pornochic":n.

Pornotuotannon hurjasti kasvaessa sitä vastustamaan nousi USA:ssa näkyvimmin
osa feministeistä johtotähtenään kirjailija Andrea Dworkin. Pornon vastustajat
pitävät pornografiaa mm. naista alistavana ja väkivaltaan yllyttävänä, ja he
toimittivat valmiiksi kirjoitetun lakiehdotuksenkin, joka kieltäisi kaiken
pornografian. Nykyisin pornonvastainen liike on ikävä kyllä löytänyt
liittolaisia äärioikeistosta ja uusfundamentalisteista, joiden manifesteihin
kuuluvat myös mm. homovastaisuus ja naisen roolin rajaaminen: naisen paikka on
kotona, ja seksuaalisuus kuuluu avioliittoon.

Vastaavasti suuri osa lesboista ja feministeistä järjestäytyi
sensuurinvastaiseksi liikkeeksi, sillä kaikkien fantasiat eivät vastanneet anti-
pornoliikkeen linjaa. Ja loppujen lopuksi, kenellä on oikeus sanoa, mihin raja
vedetään kun yhden ihmisen ihana fantasia voi olla toisen pornoa. Kyllä
naisillakin täytyy olla mahdollisuus fantasioihin ja fetisseihin! Kaikki eivät
pidä penetraatiota alistavana tai miestä naista seksuaalisempana, vain muutamina
esimerkkejä mainitakseni. Lähinnä kyse on siitä, miten asiat ja ihmiset
esitetään.

Katariina Bildjuschin Väestöliitosta kertoo HS:ssa (2.4.98), että
poikien seksimallit ovat liian usein suoraan pornoelokuvista kopioituja:
" Kysymyksiä nousee mm. siitä, miksi tytöt eivät tykkää tehdä niin kuin
pornoelokuvissa." Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että myös naiset lähtisivät
enenevässä määrin mukaan seksibisnekseen, jotta pornon laatuun ja sen esittämään
naiskuvaan saataisiin enemmän monimuotoisuutta. Lesbojen toisilleen tekemän
pornon osalta asia on kunnossa ja heteropuolella näyttää mm. entinen pornostara
Candida Royalle mallia tuottamalla erityisesti naiskatsojille suunnattuja
leffoja.
Keskustelu siitä tarvitaanko pornoa, pitäisikö se kieltää ja alistaako se
miestä tai naista, jatkuu kuitenkin yhä kiivaana, sillä yksiselitteisiä
näkökantoja ei ole olemassa.

Erään tutkimuksen mukaan rakkaus kestää noin 200 seksikertaa, jonka jälkeen
pitää keksiä jotain uutta. Jotkut eroavat ensihuuman haihduttua, toiset ottavat
rakastajan ja osa keksii pornon (kuten esim. 26-vuotias Toni (City-lehti 2/98)
" Bibi ei enää antanut minulle, joten kostoksi hoidin hommat itse aamuin illoin
kylpyhuoneessa. Jätin vielä penthousen aukeamat levällään ammeen reunalle. Bibi
tuli mustasukkaiseksi tytöille ja palasi viereeni nukkumaan.")
Nykyisin on kuitenkin yhä yleisempää, että pariskunnat katselevat esim.
pornoelokuvia yhdessä. Vaikkakin sanottakoon, että on yhä paljon naisia - ja
miehiä - jotka pitävät pornoa rumana ja jopa väkivaltaisena, eikä ihme jos
kokemukset rajoittuvat vain joihinkin yksittäisiin suhruisiin leffoihin tai
Kalle-Jallu lehtiin. On myös yleistä, että monet kokevat riittämättömyyden
tunteita ja loukkaantuneisuutta, jos puoliso haluaa käyttää pornoa. Siten onkin
toivottavaa, että naisten kasvanut osuus pornografian käyttäjinä vaikuttaisi
myös tuotteiden sisältöön. Nykyisellään hardcoreporno on suurimmaksi osaksi
lähinnä tylsää jyystämistä ilman viettelyä ja vuorosanoja, juonesta
puhumattakaan.

Sensuurista voidaan olla montaa mieltä, mutta suoran graafisen pornon tulo
elokuvateattereihin oli ikävä kyllä kuolonisku ns. sexploitaatioelokuville.
(poikkeuksina hyvin suositut "Emmanuelle" ja "O:n tarina") Vanhanajan
pehmopornoleffoissa oli keveitä, vähemmän "anatomisia" seksikohtauksia sekä
usein varsin eriskummallinen juoni....Oma suosikkini on Tom de Simonen
" Chatterbox", kertomus Penelopesta, jonka pimppa - imeltään Virginia! - alkaa
eräänä päivänä paitsi puhua, myös laulaa! Virginiasta tulee luonnollisesti suuri
menestys ja se jopa levyttää "Wang dang doodle" - nimisen singlen. Entä mitä
sanotte saksalaisita seksileffoista 70-luvulta, joiden pelkät nimet jo ovat
ää rimäisen kiihottavia: "Yodelling in your underpants", "Yodelling makes your
lederhosen itch" ja "Yodelling is no sin"...

Himo motivoi teknologiaakin, joten kun nykyään puhutaan
virtuaalitodellisuudesta, tulee usein ensimmäisenä mieleen virtuaaliseksi.
Elokuvissa - kuten vaikkapa "Lawnmower man:ssa" - se esitetään siten, että
käyttäjä pukeutuu jonkinlaiseen kypärään ja hansikkaisiin (ja ehkä pukuun),
minkä jälkeen hän kytkeytyy verkkoon. Virtuaaliavaruudessa käyttäjän
todentuntuinen, mutta täysin keinotekoinen hahmo kohtaa sitten toisen
samanlaisen, ja hahmot yhtyvät. Kaikki tuntemukset välittyvät käyttäjilleen
oikeanlaisina, mutta vältytään eritteiltä ja suhruisilta lakanoilta.
Todellisuudessa tämä on kuitenkin ainakin toistaiseksi mahdotonta, ja menee
luultavasti vielä vuosikausia ennen kuin saadaan kehitettyä laitteet, joiden
avulla voidaan vastaanottaa ja lähettää realistisen tuntuisia tuntemuksia
läsnäolosta. Tällainen ääni-näkö-tuntosysteemi avaisi valtavat mahdollisuudet
varsinkin seksimarkkinoille: "Riippuen siitä, mitä haluaisit tehdä, voisit
löytää yhden tai satoja partnereita, jotka olisivat periaatteessa vain
puhelinsoiton päässä." Nykyisellään virtuaaliseksi on siis lähinnä irkkailun,
sähköpostin ja /tai videoyhteyden kautta tapahtuvaa kiihotusta ja
masturbaatiota. Parempia (?) aikoja odotellessa joudumme tyytymään vanhoihin ja
hyviksi havaittuihin elokuviin ja lehtiin.

KOTIPIHA KUKKALOISTOON.

Kanta-Hämeen Puutarhakeskukseen ei tarvitse kuin astua sisään ja sanoa maagiset sanat ”kukkia” ja ”istuttaa”, niin kolme puutarhuria alkaa yhteen ääneen jakaa hyviä neuvoja. Kirsi Kankkunen, Sanna Raita ja Tiina Ojala ovat silmin nähden innostuneita alastaan.
Toimittaja uskaltautuu testaamaan naisten ammattitaitoa ja heittää haasteenomaisesti peliin oman pahasti sammaloituneen pihansa, jonka ainoat kukat ovat ojan varressa kasvavat leskenlehdet. Sille pihalle tuskin ihmeitä tehdään yhdessä kesässä?
– Sammal on nyt muotia! Minä en tekisi sille mitään, huudahtaa Raita kun Kankkunen alkaa ehdotella ensimmäiseksi toimeksi sammaloituneen osan kalkitsemista ja lannoittamista. – Keski-Euroopassa kaikilla on sammalmatto pihassa, se on paljon helppohoitoisempi kuin nurmikko. Toimittaja haluaa luonnollisesti olla trendikäs, joten sammal saa jäädä.

Kukkaisvoimaa.

Seuraavaksi käydään kukka-asian kimppuun. – Ensimmäisenä kesänä voisi laittaa kesäkukkia ruukkuihin. Pelargonia, marketta, verenpisara ja krassit ovat helppohoitoisia, Kankkunen tuumii. Toimittaja päättää kuitenkin esittää varsinaista viherpeukaloa ja haluaa istuttaa kasvinsa maahan. Toivomuksena on näyttävä ja helppohoitoinen kukkaistutus. Paljon lajikkeita, jotka mahdollisimman vähäisellä hoidolla kukkisivat uskollisesti tästä kesästä lähtien ikuisesti.
Puutarhureiden mukaan monivuotisia kasveja voi istuttaa toukokuun lopulta elokuun loppuun asti, joten vielä ehtii valita lajeja rauhassa. – Päivänliljat, naukukset, syysleimut ja jaloangerva ovat helppoja ja näyttäviä, naiset toteavat. Raidan mielestä kannattaa myös laittaa useampaa eri aikaan kukkivaa lajia, jotta puutarha kukkisi huhtikuusta lokakuun alkuun asti.
Kukkien kasvattaminenkin on kuulemma helppoa. Aluksi vain kastellaan, että kukat juurtuvat kunnolla. Jatkossa varret leikataan keväisin ja laitetaan apulantaa. Välillä nypitään pois enimmät rikkaruohot. Ojala varoittelee varmuuden vuoksi parista yleisestä virheestä. – Suurin ongelma on että kasvi on väärällä kasvupaikalla. Eikä ensimmäisen kesän aikana kannata lannoittaa, että juuret saavat kasvaa rauhassa.
Kuulostaa yksinkertaiselta! Toimittaja haluaa oitis suoranaisen kukkameren 2000 neliön tontilleen! Puutarhurit ottavat laskimen esiin. – Isompia kasveja tulee kaksi per neliö, keskikokoisia viisi ja pienempiä kahdeksasta kymmeneen. Jos kukkien lisäksi otat esimerkiksi ikivihreitä kasveja tai alppiruusuja mukaan, niin yhden neliön hinnaksi saattaa tulla reilusti toistasataa markkaa, Kankkunen laskeskelee. Ojala ja Raita lohduttavat, että 40 markallakin per neliö saa jo näyttävää jälkeä. – Jos jaksaa kitkeä, voi istuttaa harvempaan.
Toimittajan suuruudenhulluus kohtaus loppuu kuin seinään ja katse harhailee kohti siemenpusseja. Melkein jokaisen pussin hintalapussa on suloinen luku viisi markkaa. – Ne on halpoja koska siemenistä kasvavat yksivuotiset kukat, kuten kehäkukka, Kankkunen valistaa. – Yhdestä pussista saa 5-10 metrin rivin kukkia, jotka ovat parhaimmillaan heinäkuussa.
Hinta-laatusuhde kuulostaa toimittajan budjettiin sopivalta. Ja samalla välttyy sitoutumasta samaan kasviin vuosikausiksi. Ensi kesänä saattaakin tehdä mieli vaikka auringonkukkia.

PAIKALLISTA NOSTALGIAA

Vanajaveden Seutu-lehti 1952-2002
Viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu monta paikallista uutista ja artikkelia. Toimittajamme selasi vuosikerrat läpi ja poimi sivuilta joitakin kiinnostavia ja hauskoja juttuja vuosien varrelta.

1952
Lehti oli aluksi kaksisivuinen. Ulkoasu kuivahko johtuen pienellä printatun tekstin paljoudesta ja kuvien vähyydestä.. Toimittajat kuvailevat kaikkea hyvin laveasti, pitkin lausein ja kaunokielisesti: ”Uteliaisuutemme kiusaamana kävimmekin heti varsinaiseen asiaamme käsiksi ja tiedustelimme haastateltavaltamme erinäisiä tähän orkesterin vaiheisiin liittyviä asioita, joita opettaja Lauerma meille mielihyvin kertoilikin ja saimmekin heti alusta lähtien havaita, että hän täydellä innolla elää perustamansa orkesterin todellisena sieluna.”.
Lehdessä on paljon kunnan ja seurakunnan erilaisia tiedotuksia. Myös kunnanhallituksen ja valtuuston kokoukset on tarkkaan listattu ja niiden kulku todella yksityiskohtaisesti selostettu.
Olympiasoihtu kulki heinäkuussa halki Hattulan matkallaan kohti pääkaupunkia.
Hattulaan hankittiin Siemens-Heliodor röntgenkone ’lisävarusteineen’.

1953
Mitään ns. kevyttä lukemista ei lehden linja näinä alkuaikoina juuri suosinut. Esimerkiksi nron 17 sisältö koostui lähinnä seuraavista artikkeleista: ”Kunnanvaltuuston päätöksiä”, ”80 ehdokasta kunnallisvaaleissa”, ”Kunnan kiinteän ja irtaimen omaisuuden tarkastus”, ”Verovalitukset” ja ”Yleisurheilun mestaruuskilpailut”.
Parolan elokuvateatteri työväentalolla vihittiin käyttöön kutsuvierasnäytännöllä. Tähän ensimmäiseen näytäntöön toimitusjohtaja Törrönen oli valinnut esitettäväksi elokuvan ”Kolmiapila”.
Hattulan kunnan työttömyyskortistossa oli alkuvuodesta 251 miestä, joista tosin 239:lle oli osoitettu valtion toimesta työmaa.

1954
Hattula Seuran perustava kokous 3.5.1954
Sodan jälkeen viitenä vuotena järjestetyt ravikilpailut ajettiin taas Penttilän lahdella. Hattulan Hevosjalostysyhdistys mainosti jään olevan ”hyvin rasvattu.”

1955
Parolaan tehtiin talkoovoimin luistinrata Paljassuolle, missä järjestetyssä ottelussa Katinala hakkasi Parolan luvuin 11-4. Toinen rata luistelijoille tehtiin VPK:n toimesta paloaseman viereen.
Elokuussa ohjaajasuuruus Edvin Laine filmasi Parolan lentokentällä 30 kohtausta Tuntematonta sotilasta varten. Nimikirjoitusten pyytäjät hyörivät innokkaasti mm. Tauno Palon ja Matti Raninin ympärillä.
Itse lehteen päätettiin perustaa yleisönosasto ”lukijakunnan lähentämiseksi.”

1956
Kuten aiempinakin vuosina, on ulkoasu vanhahtava mutta varsin viehättävä. Jutut on kirjoitettu huolellisesti ja sanankäyttö ilahduttaa monin paikoin. Lehdessä on aiemmin mainittujen lisäksi paljon erilaisten seurojen kokousraportointeja. Myös maatalousaiheet ovat vahvasti esillä koko 50-luvun. Lehden kautta neuvottiin mm. kanojen kesäinen kivennäishuolto sekä porsaiden kasvatus.
Hattulan Parolassa vietettiin keskusurheilukentän vihkiäiset tuhatpäisen yleisön seuratessa.
Hattulan naisille suunniteltiin oma kansallispuku.

1957
Palveluskoirien koulutus alkoi Parolan ampumaradalla maanantaisin.
1857 kirkon sakaristossa toimintansa aloittanut Hattulan kirjastolaitos vietti 100-vuotis juhliaan.

1958
Parolaan ensimmäinen huoltoasema. Shell oli tervetullut, ”sillä Parolassa ei aikaisemmin ole ollut nykyaikaista moottoriajoneuvojen huoltopaikkaa.”
Kunnassa järjetettiin monien urheilukisojen lisäksi Henkiset kilpailut, jossa sarjoina mm. laulu, puheet ja piirustukset.

1959
Lehden taitto on muuttunut karummaksi ja hivenen sekavaksi. Kuvitusta tai valokuvia ei ole paitsi mainoksissa. Yleisilme silti mukava johtuen hyvin valituista fonteista. Jutut yhä asiallisella linjalla, lehdessä käsitellään etupäässä ns. tärkeitä asioita. Henkilöhaastatteluja ei esimerkiksi ole.
Joka lehdessä oli jo vuodesta 1952 lähtien ”Tautitilasto”. Sen mukaan tammikuussa –59 oli lenssuun sairastuneita 21 ja pikkulasten ripulissa 1 henkilö.
Parolan elokuvateatteri toimi täysillä. Ohjelmistosta erottuvat mm. ”korkeajännitteinen vakoiluelokuva”, ”liikuttava tarina orvosta pikku Liisasta”, sekä arvatenkin lapsilta kielletty ”Vaaralliset kurvit.”
Parolan koululla vietettiin 3 toukokuuta SPR:n 100-vuotisjuhla paikallisosaston järjestämässä juhlassa.
Koko maassa 7500 työtöntä.
Simolan savupirtin sijoitus oli iso uutinen, jota puitiin melkein joka lehdessä.
Ulkomailta kantautuneen uutisen mukaan USA:ssa kehiteltiin tablettivalmistetta, joka jo 60-luvulla poistaisi kokonaan unentarpeen!

1960
Hattulan asukasluku 7081.
Simolan savupirtti asiassa päästiin sopuun ja pirtti sekä museoalue vihittiin käyttöön syyskuussa. Yleisöä taphtumassa oli paikalla yli 500.
Herätettiin ajatus oppikoulun perustamisesta Parolaan.
Parolan asemalta myytiin lähes 12 000 matkalippua.

1961
Panssarimuseo avattiin keväällä.
Parolan puhelinkeskuksessa 300 numeroa.
Parolan yhteiskoulun toiminta alkoi. Rehtoriksi valittiin Tapani Nokkala.
Hattula on ollut varsinainen kriminaalien pesä: vuoden aikana tehtiin 616 rikosta.

1962
Hattulan Haka täytti 30 vuotta. Urheilutuloksia julkaistiin paljon. Esimerkiksi kansakoulun hiihtokisoissa olivat hyvin pärjänneet Palmgrenin Raimo ja Pietilän Pentti
Työllisyystilanne erittäin hyvä, kaikki työttömät työllistettiin omin voimin. ”Kunnan on järjestettävä töitä 41 työttömälle omilla varoillaan. Kun määrä ylittää tämän, osallistuu valtio kustannuksiin”, kertoi kunnan rakennusmestari Arvo Laine.
Tuleva rahauudistus (pennistä vanhan markan arvoinen ja markasta satasen arvoinen) huolestutti. Osa kansasta suhtautui asiaan ennakkoluuloisesti ja lehdessä annettiin neuvoja uudistuksesta selviytymiseen.

1963
Suomen kielen oikeuksien 100-vuotis juhlaa Parolassa kunnioitti läsnäolollaan presidentti Urho Kekkonen.

1964
Parolassa oli 70 numeroitua tietä, joille päätettiin antaa nimet. ”Alkaa olla vieraalle vaikea neuvoa kulkureittiä, kun ei ole mitään teiden nimiä, on vain lueteltava tienhaaroja ja suuntia.”

1965
” Miksi naiset muuttivat Hattulasta?” oli otsikkona selvitykselle, jonka mukaan seurakunnasta muutti pois 32 naishenkilöä, eikä yhtään miestä.
Hattulan kansakouluissa alettiin syksyllä opettaa englantia.
Heinusta löytyi työmiehen saunasta 60 litrainen ’pontikkatehdas’. Yritteliäisyyttä ei tässä tapauksessa kannustettu, vaan tuotantovälineet tuhottiin poliisin toimesta.
Hattulan VPK täytti 60 vuotta. ”Alussa lienee ollut vain aate ja ämpäri” arvelee toimittaja. ”Kunnes 30-luvulla hankittiin tai paremminkin rakennettiin itse paloauto.”
Hattulan kunta järjesti nuorille mopo-trialajot.
Rimmiläiset saivat oman postitoimipaikan.

1967
Hattulan seurakuntatalossa järjestettiin keskustelutilaisuus seksistä: ”Seksi on nykyaikaa. Vai onko se sitä?”
Hurttalan uusi koulurakennus valmistui.
Iittalaan rakennettiin Kalvolan ensimmäinen kerrostalo.
Hattulaan perustettiin kunnanjohtajan virka, jota hoitamaan valittiin Seppo Aho.
Kuntauudistushanke, jossa tutkittiin kuntien yhdistämisedellytyksiä pelotti hattulalaisia ja kalvolalaisia. Lehti järjesti gallupin kysymällä ”Mitä jos teistä tulisi Suur-Hämeenlinnalainen?” Poikkeuksetta vastattiin kuten kalvolalainen maanviljelijä Kustaa Tajanen: ”Vastaan pannaan! Ei siitä mitään hyvää seurais!” Samoilla linjoilla oli rouva Sanni Sainio Kalvolasta: ”Tuntuu ihan kauheelta, kauheelta tuntuu ajatellakin koko asiaa. Ne ei hoira meirän asioita sieltä kaupungista. Vastaan semmosta asiaa täytyy panna ja kiukkuisesti.”

1968
Parolan seudun kansalaisopisto aloitti toimintansa syyskuussa. Ohjelma julkaistiin lehdessä ja listalta löytyivät mm. kunnallistietouden kurssi, moottoripiiri ja torvisoittokunta. Ennakkoilmoittautuneita kursseille oli noin 250.
Neiti Annikki Sulkiolta tiedusteltiin mielipidettä Parolasta. Sulkio toivoi Haljamille katuvaloja ja kritisoi Parolan kuraista päätietä ”pahaksi jutuksi kesäisin”.
Kalvolassa vain kolme palohälytystä koko vuonna.

1969
Reippaasti kisoihin vuoden aikana osallistunut Terhi Kyhkynen voitti Kalvolan Keihään alle 10- vuotiaiden hiihtokilpailut.
Hattulan ensimmäiset penkinpainajaiset vietettiin 14.2. Reittiä Shell – Taivaisen kauppa ajettiin useampaan kertaan. ”Pitäkäämme mielessä tämä uusi ja ihmeellinen tapaus Parolassa”, kehoitti Vanajaveden Seutu.
Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat Parolan yhteiskoulusta.
Kuntalaisten saunakaljojen saanti turvattiin, kun kunnanhallitus myönsi kuudelle kauppa-autolle keskioluen myyntiluvan.
Kunnanvaltuusto puolestaan päätti äänin 18-5, ettei ”Hattulaa anneta sovinnolla Hämeenlinnalle”. Kuntauudistustoimikunta ehdottikin, että Kalvola ja Hattula jäävät itsenäisiksi. 20 muuta kuntaa Hämeen läänistä esitettiin lakkautettaviksi.
Belgian kuningaspari isäntänään presidentti Kekkonen vierailivat Vanhassa kirkossa.
Hattulan nuorisotalo avattiin lokakuussa. Idean isänä toimi nuorisosihteeri Pentti Peltonen. Kalvolan nuoriso sensijaan purnasi: ”Täällä ei ole mitään, ei edes tanssipaikkaa, eikä mitään muutakaan missä voisi huvitella”, ilmoitti Elisa Karapalo lehden kyselyssä.
Etusivulle oli päässyt Parolassa ilmi tullut eläinrääkkäystapaus, jossa Holopaisen kissalta oli riistetty henki.
Iittalan ostoskeskus valmistui. Avajaisia vietettiin joulukuussa.

1970
Vuoden alusta toiminut Iittalan ensimmäinen ravintola (Hytti) otettiin paikkakunnalla ”kiitollisena vastaan.”
Kalvolalainen Toini Ahtola jäi eläkkeelle toimittuaan 26 vuotta postinkantajana. Kilometrejä polkupyörällä postit toimittaneelle Ahtolalle kertyi n. 120 000, eli kolme kertaa maapallon ympäri!
Kevytmaito tuli kauppoihin.
Hurttalan koulu täytti 100 vuotta.
Kalvolan nuorisoparlamentti aloitti toimintansa.
Keskustan kunnallisvaalimainoksessa oli 21:n maanviljelijän seassa yksi ”maanviljelijän poika”; Pentti Pietilä.

1971
Lehdellä uusi, ei kovin onnistunut partiolaistyylinen logo. Muuten taitto on 50-luvun tyylinen ja raskas lukea. Kuvia ei juuri ole. Päätoimittajan vaihduttua kesken vuoden tuli lehdelle rempseämpi ilme...sivuille ilmestyi mm. bikiniasuisia tyttöjä. Lehti sai lempinimen ’Vipunen’
Tyrvännön kunta sulautui Hattulaan heti vuoden vaihteessa. Uudet hattulalaiset toivotettiin tervetulleiksi ”Suur-Hattulaan”.
Vuodesta -42 Hurttalan koulun keittäjänä toiminut Saima Nurminen jäi eläkkeelle. ”Nurkumatta ja vaivojaan valittamatta on rouva Nurminen aina työnsä tehnyt.”
Murto lehden toimitukseen otsikoitiin vaikuttavasti: ”Ikkuna sälähti, taivas välähti kun kerran vain heilahti Jussin pussi.”

1977
Hukarin nuorisotalon kävijämäärä 11 198. ”Taloa ei siis turhaan korjattu nuorten käyttöön”

1978
Seppo Saarinen peräänkuulutti pähkinähakki havaintoja. Linnun tuntomerkeiksi Saarinen antoi mm. seuraavan: ”Ääni on karhea krää, krää, krää.”

1979
Lehdellä arkinen ja tyly yleisilme. Uutisoidaan paljon urheilutuloksia ja seurojen tapahtumia. Jutut eivät kuitenkaan aina ole turhan tärkeileviä. Eräässäkin artikkelissa opitaan erottamaan riekon kikkareet muiden kanalintujen jätöksistä. Jutun arvoiseksi katsottiin myös Miss Suomen vierailu E-kalusteessa joustinpatjoja esittelemässä.
Hattulassa 229 ja Kalvolassa 92 työtöntä.
Kalvolan vanhin urheiluseura Kalvolan Keihäs täytti 70 vuotta.
Hattula menetti Valkeakoskelle Mälkiäisten, Uskelan ja Tykölän kylät. Yhteensä 350 asukasta.
Eduskuntavaalien edellä löytyivät kuvat nuorista Johannes ”Asiallesi” Koskisesta ja Veikko ”Työmyyrä” Syyrakista.
Pyhän ristin kirkon paanutus valmistui.
Sekä Kalvolassa että Hattulassa käytiin ahkerasti kesäleireillä ja uimakouluissa. Ohjaajista muistetaan ainakin Hannu Örn ja Jorma ’Jomi’ Virtanen.
Hattulan ensimmäinen kevyen liikenteen väylä rakennettiin Katinalaan.

1980
Kalvolan kirjastoa 26 vuotta johtanut Liisa Vesanto jäi eläkkeelle.
Osuuspankin Iittalan konttori täytti 25 vuotta. Konttorin aloittaessa vuonna –55 ”kuului hevospuomi pankin pihakuvaan”.
Hattulan palopäällikkönä vuodesta –63 toiminut Veikko ’Veksi’ Vilpas tuli miehen ikään täyttäessään 50 vuotta.
Hurttalaan rakennettiin alikulkutunneli.
Hattulan Mieslaulajat täytti 30 vuotta, Iittalan Mieskuoro viisi vuotta vähemmän.
Suomessa 150 000 työtöntä.
Kalvolassa saatiin Tyyne ja Väinö Krekon appelsiinipuusta viisi hedelmää vain vaivaisen 20 vuoden kasvatuksen jälkeen.
” Ensimmäinen kauniimman sukupuolen edustaja”, Sylvi Vuorinen valittiin kolmekymppisenä Kalvolan valtuustoon.
Markus Saari vihittiin kappalaisen virkaan.
Kalvolan terveysasema valmistui.

1981
Kalvolassa pohdittiin pitäisikö kunnan nimi muuttaa Iittalaksi. Kuntalaisten enemmistö kuitenkin vastusti muutosta. Vanajaveden Seutu otti kantaa aprillipilassaan: ”Nimikiista sai jännän käänteen, kun sisäministeriön komitea ehdotti Hattulaa ja Kalvolaa liitettäväksi yhdeksi kunnaksi.” Uuden kunnan nimeksi ehdotettiin seuraavia: Kalvo-Hattu, Haka tai Hatka.
Iittalan lasitehdas 100 vuotta.
Mauno Käki avasi Kalvolassa Shell aseman ja totesi ettei ”lähde paikasta kuin kulumalla.”
Kalvolalaiset purnasivat kunnan tapahtumaköyhyyttä yleisönosastolla: ”Miksei edes kissaa ristitä?”
Jaakko Hannosen valintaa Hattulan kunnanjohtajaksi seurasi satapäinen yleisö.
Parolan lukioon hankittiin uusinta uutta; pienoistietokone.

1982
Rikokset lisääntyivät sekä Hattulassa että Kalvolassa.
Presidentti Mauno Koivisto vieraili Parolan panssariprikaatissa.
Vuonna 1978 Hattulaan tullut Jorma Virtanen lähti Hampuriin merimieslähetyksen palvelukseen.
Parolan liikekeskus otettiin käyttöön.

1983
Iittalan lasikeskuksen puhaltimo-ravintola valmistui.
Hattulan Kirkkokuoro täytti 70 vuotta.
Reijo Ketolasta Katinalan Kurrejen puheenjohtaja.

1984
Lehdellä selkeä, mutta tylsä ulkoasu. Urheilulle ’pahimmassa’ tapauksessa yli puolet sivutilasta.
Jutuissakin ulkoasun linjaa noudattava liiankin asiallinen ote.
Hattulan kunta sai uuden kirjastoauton, johon mahtuu 1000 kirjaa enemmän kuin vanhaan.
Lento-64 täytti 20 vuotta ja vietti juhlaa ”työn merkeissä” pelaamalla ottelun.

WHO SHOT ANDY WARHOL?

Kiinnostuin Valerie Solanasista ensimmäisen kerran jo muutama vuosi sitten kun luin Victor Bockrisin kirjoittaman elämänkerran Andy Warholista. Bockrisin kirjassa Valerie Solanas esitetään yksiulotteisesti mielenvikaisena ja vainoharhaisena lesbona, joka ampui Andy Warholia. Näihin päiviin asti Solanasista on ollut vaikea saada mitään muuta tietoa, kunnes löysin Mary Harronin ja Daniel Minahanin kirjan "I shot Andy Warhol". Pääosan kirjasta muodostaa samannimisen leffan käsikirjoitus, mutta alussa kerrotaan myös se vähä mitä tiedetään Valerie Solanasin elämästä, ja loppuun on painettu Solanasin kirjoittama raivoisa 50-sivuinen SCUM manifesti. Solanas perusti järjestön nimeltä SCUM (Society for Cutting Up Men) ja julkaisi valtarakenteita ruoskivan manifestin, jota jakoi kaduilla. Teksti on ankaraa ja vihaista, mutta myös kiehtovaa. "Kaikki paha maailmassa juontuu miehistä" (sodat, väkivalta, sairaudet, kuolema jne.) Valerie julisti. Valerie Solanasin mielestä kaikki miehet (joitakin poikkeuksia kuten hyviä tiedemiehiä ja homoja lukuun ottamatta) pitäisi hävittää: "Naisen ensisijaisena päämääränä elämässä tulisi olla miessukupuolen murskaaminen...Mielenosoitukset ja marssit ovat pienille mummoille. SCUM on rikollinen järjestö."
" Miten vallankumouksen voi tehdä ilman teloituksia?" kysyi Leninkin aikanaan.

Village Voicen haastattelussa 60-luvun lopulla Valerie myönsi, ettei hänellä ole kannattajia, ja että hän toimii täysin yksin, eikä hänellä ole elämässään ainoatakaan ystävää. Se mitä ei kerrottu, oli että vaikkakin Valerie Solanas kärsi mielenterveysongelmista, ja vaikkei manifestin sisällöstä olisikaan samaa mieltä, niin se on lahjakkaan ja kiihkeästi asiaansa uskovan ihmisen työtä; looginen, älykäs, jopa hauska.
Hyvin harva 60-luvun feministeistä tapasi koskaan Valerien. Hän ei kuulunut mihinkään feministiseen ryhmään, eikä hänellä myöskään ollut poliittisia tovereita.( Lukuunottamatta tukea, jonka hän sai "Up Against the Wall Motherfuckers" nimiseltä ryhmältä ampumisvälikohtauksen jälkeen. Ryhmä tuotti pamfletin jonka sivuilla Valerie kuvattiin "mimmiksi, jolla on pallit."). Kriitikko R.B.Rich kutsuukin Solanasia feminismin Jeanne d'Arciksi.
On myös selvää, että Valerien mielipiteet olisivat saattaneet saada enemmän vastakaikua, jos hän olisi esittänyt niitä muutamia vuosia myöhemmin. Tänäkin päivänä hengenheimolaisia löytyy. Internetissä on "All men must die" (http://www.kfs.org/~kashka/ammd.html) nimiset sivut, ja laulaja Diamanda Galas kertoo kirjassa "Angry Women" keksineensä 80-luvun alussa konseptin "Black Leather Beavers", jossa joukko feministisiä 'dieseldaikkeja' kulkee kostamassa raiskaajille. "Meillä olisi eläinlääkäri suorittamassa kastraation, tatuoija kaivertamassa "BLB" raiskaajan otsaan, ja tuhopolttaja polttamassa heidän kotinsa poroksi ."... "Naisilla pitäisi olla ihanteena että ainoat ihmiset joita he kohtelevat tasaveroisina ovat toiset naiset. Ja kun halutaan alempiarvoisia, pannaan miehiä perseeseen."
Manifestissaan Valerie yllyttää naisia irtisanoutumaan rahasysteemistä, lopettaa ostaminen, ja lakata tottelemasta lakeja joita eivät halua totella. Samoilla linjoilla Valerien kanssa on laulaja Lydia Lynch. "Sano vain Ei. Älä maksa vuokraa. Älä maksa sähkölaskua. Älä vakuutuksia. Naisten pitäisi tehdä vallankumous ja sulkea koko vitun maa. Mikään vähempi kuin totaalinen sukupuolten välinen sota ei eliminoi keski-ikäisten valkoisten miesten valta-asemaa. Ne miehet päättävät kuka päättää asioista, ja pysyvät siksi ikuisesti vallassa."
Kehonrakentaja Kelly Everts puolestaan esittää että "heterosuhteissa naisten tulisi olla dominoiva osapuoli ja miesten tulisi alistua naisten vallan alle. Naisten pitäisi panna miehet käsittämään, että naiset ovat maailmassa hallitseva ja ylempi sukupuoli." Valeriesta miesten halu alistua naisille on itsestäänselvyys: "Mies haluaa itse asiassa epätoivoisesti että Mama on johdossa.".

Kesäkuun kolmantena 1968 Valerie teki visiitin Warholin Tehtaalle (kuten tämän työtilaa kutsuttiin) mukanaan paperipussi, jossa hänellä oli kaksi käsiasetta ja jääpiikki. Lyhyen, yhdentekevän keskustelun jälkeen Valerie ampui Warholia kolme kertaa ja haavoitti yhtä Tehtaan työntekijöistä..
Samana iltana Solanas antautui liikennepoliisille ja kertoi ampuneensa Warholia: "Hänellä oli liian paljon valtaa elämääni." Oikeudessa Valerie kertoi ettei useinkaan ammu ihmisiä, ja ettei tehnyt sitä turhan takia. "Minulla on paljon syitä. Lukekaa manifestini, niin tiedätte kuka olen." Valerie todettiin oikeustoimikelvottomaksi ja hänet passitettiin mielisairaalaan. Samalla Valerie Solanas menetti sen mitä eniten maailmassa halusi: tulla otetuksi vakavasti kirjailijana. Hän oli nyt "se hullu nainen joka ampui Andy Warholia".
Tämä on se mitä suuri yleisö tietää Valerie Solanasista. Mutta Solanas oli muutakin, kuten hänen elämänvaiheensa paljastavat, auttaen meitä samalla ymmärtämään häntä, hänen tekojaan ja kirjoituksiaan hieman paremmin.

Valerie Jean Solanas syntyi huhtikuun 9 päivä 1936 Atlantic Cityssä. Hänen lapsuuttaan varjostivat mm. vanhempien riidat, isän harjoittama seksuaalinen hyväksikäyttö ja useat erot kodista.
Nuoruusikään kuuluivat näpistely ja muut pikkurikokset. Valerie oli myös hyvin räjähdysherkkä; hänet esimerkiksi erotettiin Pyhän Ristin Akatemiasta koska oli lyönyt nunnaa. Lapsuudenystävä muistaa Valerien hakanneen "paskat pellolle" pojasta jonka näki kiusaamassa nuorempaa tyttöä.
13-vuotias Valerie oli jo seksuaalisesti hyvin kokenut. 14-vuotiaana Valerie lähetettiin sisäoppilaitokseen, missä hänellä oli ensimmäiset lesbolaiset kokemuksensa. Vuosia myöhemmin hän kertoi olleensa rakastunut vain kerran, tyttöön jonka tapasi sisäoppilaitoksessa.
Vuonna 1954 Solanas hyväksyttiin Marylandin yliopistoon pääaineenaan psykologia. Opiskelutoverit muistavat Valerien kapinallisena, kyynisenä ja kovana. Samalla häntä kuitenkin kuvailtiin hyvin älykkääksi, fiksuksi ja huumorintajuiseksi. Lisäksi Solanas oli avoimesti lesbo aikana, jolloin muut tytöt vielä pohtivat tohtiako harrastaa esiaviollista seksiä! Myöhemmin, juuri ennen ampumista, ja sen jälkeen, ihmiset pitivät Valerieta lähinnä hulluna ja pelottavana.
Välit vanhempiin olivat katkennet. Raha teki tiukkaa ja Valerie joutui elättämään itseään jo opiskellessaan prostituutiolla. "Miehellä on joka tapauksessa pakkomielle naimisesta; hän uisi räkäjoen yli, vaeltaisi kilometrin sieraimiin asti ulottuvassa oksennuksessa jos hän uskoisi ystävällisen pimpan odottavan itseään."
60-luvun alussa Valerie matkusteli ympäri maata, asui useiden eri miesten kanssa vaikka ei pitänyt yhdestäkään, ("naiset eivät halua seurustella kanssani") ja asettui lopuksi Greenwich Villageen viettämään nk. boheemielämää. Elettiin kuusikymmentäluvun puoliväliä. Oli aikoja jolloin Valerie joutui nukkumaan talojen katoilla, syömään mitä muiden lautasille jäi ja kerjäämään rahaa tai myymään itseään, koska ei poliittisista syistä suostunut tekemään työtä.
Näihin aikoihin Valerie tapasi Andy Warholin. Valerie näki Warholissa mahdollisuuden saada tuotetuksi näytelmänsä "Up Your Ass", jonka käsikirjoituksen hän antoi Warholille luettavaksi. Juttu oli kuitenkin liian rankka jopa Warholille, joka luuli Valerieta ensin sen perusteella naispoliisiksi ("juttu on niin likainen, että tämän täytyy olla ansa"), ja sittemmin itse käsikirjoituskin katosi. Hyvitelläkseen Valerieta Warhol tarjosi tälle mahdollisuutta esiintyä pientä korvausta vastaan filmissään "I, a Man". Myöhemmin Valerie olisi halunnut suorituksestaan lisää rahaa, mutta ei sitä saanut. Valerie kantoi siitä lähtien kaunaa Warholille ja uskoi tämän lisäksi varastaneen käsikirjoituksen ja toteuttavan sen salaa. ”Andy ei pystynyt karistamaan kannoiltaan Valerie Solanasia, joka alkoi soitella ja esittää sikamaisia syytöksiä ja uhkauksia" kirjoittaa Bockris. Kaikki Tehtaalla alkoivat hyljeksiä Valerieta, eikä hän enää ollut tervetullut sinne.

Vuosi ampumisen jälkeen Solanas tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan Warholin murhayrityksestä. Tuomiosta vähennettiin hänen mielisairaalassa viettämänsä vuosi. Loppuelämänsä Valerie vietti asuen hyväntekeväisyyshotellissa ja kulkien likaisena East Villagen katuja. 70-luvun lopulla hänet nähtiin usein puistonpenkillä nukkumassa.
Valerie Solanas kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1988. "Uhri löydettiin polvistuneena yhden huoneen asunnosta ja hänen yläruumiinsa oli alaspäin kääntyneenä vuoteen laidalla. Hänen ruumiinsa oli toukkien peitossa ja huone vaikutti siistiltä". Valerie Solanasia alettiin kaivata ainoastaan koska vuokra oli ollut viikon maksamatta.

"Miksi tuottaa edes naisia? Miksi pitäisi olla tulevia sukupolvia? Mikä on niiden tarkoitus? Miksi välittäisimme mitä tapahtuu kun olemme kuolleita?"

Manifesti löytyy kokonaisuudessaan useammaltakin nettisivulta, tässä yksi:
http://www.churchofeuthanasia.org/e-sermons/scum.htm

Suomennokset kirjoittajan.
Lähteet:
Mary Harron & Daniel Minahan: "I shot Andy Warhol"
Victor Bockris: "Andy Warhol"
Walter de Camp: "Fetissikirja"
Andrea Juno & V.Vale: "Angry Women"

SEKSI VIE JA TAKSI TUO...
(Nylon Beat)

”Sukutunteen alalla, jos missään, tie on liukas ja on sen vuoksi tärkeätä tarkata ensimmäisiä askeleita. Väärälle tielle joutuminen voi käydä kohtalokkaaksi. Hetken heikkoudesta voi olla seurauksia, joista saa kärsiä koko lopun elämänsä. Sukupuolitunteen väärinkäytön surullisimpia seurauksia ovat veneeriset eli sukupuolitaudit.” valistettiin Suomen nuorisoa Artturi Salokanteleen Terveyskirjassa vuonna 1929. Mutta ei oppi ojaan kaada vielä nykypäivänäkään. Vaikka ns. klassiset sukupuolitaudit kuten kuppa ja tippuri ovatkin vähentyneet voimakkaasti, on tautien kirjo samalla kasvanut ja tartuntojen kokonaismäärä lisääntynyt. Suomessa todetaan tänäkin vuonna noin 40 000 uutta tartuntaa. Suomalaisista joka kymmenes sairastaa ainakin yhden sukupuolitaudin elonsa aikana.

Varsinaisiin sukupuolitauteihin luetaan kuppa, klamydia, tippuri, sukuelinherpes, visvasyylä ja aids. Ne ovat joko virusten tai bakteerien aiheuttamia. Nämä taudit tarttuvat sukupuolielinten limakalvojen ja niiden eritteiden kautta. Taudin voi myös saada nielun tai peräsuolen kautta. Myös veri toimii välittäjänä joissakin tapauksissa. Edellä lueteltujen varsinaisten sukupuolitautien lisäksi tunnetaan myös ryhmä ns. paraveneerisiä tauteja, jotka lähes aina tarttuvat sukupuolitautien tapaan. Niitä ovat epäspesifinen emätintulehdus, B-hepatiitti, hiivasieni, loiset ja trikomonas.

Aidsiin johtava HIV-infektio on saanut erityishuomiota viime vuosina. Hiljattain tehdyssä kyselyssä aidsin pelkoa ilmoittikin kokeneensa joka neljäs suomalainen. Kolmekymmentä vuotta sitten leviämisensä aloittanutta HIV:a ei pystytä vieläkään parantamaan, mutta nykylääkkeillä taudin kulkua kyetään kuitenkin merkittävästi hidastamaan. HIV sai aluksi homotaudin leiman, mutta tänä päivänä suurin osa tartunnoista saadaan heteroseksin kautta. Myös suonensisäisten huumeiden käyttö levittää HIV:a. Pahin hysteria taudin suhteen on jo laantunut sillä tautihan ei tartu arkipäiväisessä kanssakäymisessä, eikä esim. suutelemisesta.
Tippuri on vähentynyt Suomessa 90-luvulla, samoin vuosisadan alussa erittäin yleinen kuppa eli syfilis.
” Muutama vuosi sitten olin Kuopion markkinoilla hevosta ostamassa. Sainkin hyvän hevosen ja mielestäni halvalla. Myyjä tovereineen kutsui minut pienille kekkereille ravintolaan. En tiedä miten saivat minut houkutelluksi maistamaan väkeviä, vaikka olen aina ollut ehdottomasti raitis mies. Seuraus oli, että pian menetin kaiken harkintakykyni. Ravintolasta lähdettyämme jouduimme huonojen naisten seuraan ja tässä on jäljet. Kuppatauti ja sen seurauksena selkäydinkato!” suree Salokanteleen kirjassa tapaus ’Taavetti’. Kuten siis Taavetinkin aikaan, on nykyäänkin prostituutio suuri ongelma sukupuolitautien leviämisessä.
Suomessa tavataan onneksi enää vain 30 – 50 kuppatapausta vuodessa, nekin yleensä Venäjän ja Viron tuliaisia. Loma-, työ- ja kokousmatkalaisten mukana leviääkin suuri osa sukupuolitaudeista. Ennen vanhaan tätä kyseenalaista kunniaa saivat kantaa merimiehet.
Sukuelinherpekseen ei kupan tavoin voi kuolla, mutta yksi ikävimmistä taudeista se silti on. Herpes aiheuttaa kivuliaita haavaumia ja sillä on taipumus uusia. Sitä ei pystytä parantamaan, kuten ei myöskään huuliherpestä, mutta oireita kyetään onneksi lievittämään lääkitsemällä.
Eniten Suomessa sairastutaan klamydiaan. Uusia tapauksia rekisteröidään 11-13 000 vuodessa. Paljoutta saattaa osaltaan selittää se, että tartunnan saanut voi pysyä oireettomana. On kuitenkin syytä huomioida, että hoitamaton klamydia saattaa aiheuttaa vakavia komplikaatioita, kuten lapsettomuutta, ja siirtyä synnytyksessä äidiltä lapselle.
Tyypilliseksi nuorten naisten taudiksi on viime vuosina noussut papillooma eli visvasyylä. Aiheuttaa nimensä mukaisesti syyliä tai kukkakaalimaisen kasvaimen sukuelinten alueelle. Syylien sijaan virus saattaa aiheuttaa muita limakalvomuutoksia, joista voi kehittyä kohdunkaulansyöpä. Nämä muutokset havaitaan parhaiten irtosolukokeella (PAPA).

Muista seksiteitse tarttuvista taudeista haitallisin on B-hepatiitti, mutta sen tartuntariski Suomessa on varsin vähäinen, jollei ole huumeidenkäyttäjä joilla tauti on yleinen. Hiivasieni taas on hyvin yleinen, eikä johdu aina seksistä: esim. liian ahkera peseytyminen saattaa aiheuttaa tulehduksen. Hiivasienen hoiteluun saa lääkkeet apteekista ilman reseptiä. Epäspesifinen emätintulehdus ja trikomonas puolestaan ovat bakteerien aiheuttamia tulehduksia, jotka hoidetaan antibiooteilla.
Loisiakaan ei lueta varsinaiseksi taudiksi, mutta ne ovat suhteellisen yleisiä seksuaalisesti aktiivisessa väestössä koska tarttuvat ihokontaktin kautta. Voimakas kutina ja näppylät paljastavat yleensä joko syyhypunkin tai satiaisen asettuneen taloksi häpykarvoitukseen. Varsinaista vaaraa näistä pikku vieraista ei ole, mutta on kiusallista olla tietoinen tosiasiasta, että punkki kaivelee käytäviä vartaloosi, tai että satiaiset ovat itse asiassa pieniä vertaimeviä täitä...siellä!! Loiset saa nujerrettua käymällä apteekin kautta.

Vuoden 1971 tutkimuksessa sukupuolitautitartuntoja todettiin selkeästi enemmän ulospäinsuuntautuneilla ’urbaaneilla svengaajilla’, jotka käyttivät muita enemmän alkoholia ja muita nautintoaineita. On myös havaittu, että suurin osa taudeista on keskittynyt ihmisille, joilla on monia suhteita, ja että tartunta saadaan useimmiten yhdenyönpysäkeiltä. (Naiset tosin usein myös vakituisiltaan).
Sukupuolitaudit ovat olleet miehillä yleisempiä, mutta aivan pian on naisten sairastavuus ohittamassa miesten lukemat. Syynä ovat naisten lisääntynyt sukupuolinen aktiivisuus. Useimmat naiset eivät todellakaan tyydy odottamaan impenä elämänsä ainokaista prinssiä tyyliin ”Muista, että rakkautta on ansaittava ja että vain säilyttämällä siveytensä tulee ansiokkaaksi sitä nauttimaan. Ja sille avautuu kokonainen sisäisten ilojen maailma, joka on arvottomilta suljettu: silmäys, käden puristus tai pieni muistoksi saatu kukkanen voi tehdä hänet verrattoman onnelliseksi.”, vaan nauttivat seksistä siinä kuin miehetkin. Myös paljon alkoholia käyttävillä naisilla on muita useammin tartunta. Saman tyyppisiin tuloksiin pääsi Paavo Vara Jokaisen Naisen Kirjassa jo vuonna 1947: “Etenkin suurten kaupunkien väkevästi seksuaalisessa ilmapiirissä voidaan tuskin koskaan tarpeeksi ajoissa valistaa sukupuolisissa kysymyksissä. Alkoholin ym. nautintoaineiden ja tanssin huumassa voi kypsyvä nainen liian varhain ja liian kevyesti joutua sukupuoliyhdyntään, josta voi olla hänen koko tulevalle elämälleen tuhoisat sukupuolitautien aiheuttamat seuraukset.”.

Taudin aiheuttamilta murheilta olisi jo silloin, kuten tietysti nykyäänkin, kyennyt välttymään helposti käyttämällä kondomia jokaisessa yhdynnässä. ”Parhain tunnettu keino on kondomi, terveysesine.” Äskettäin tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että huolimatta siitä, että melkein puolet kansasta on joskus pelännyt sukupuolitautia, ei viimeisimmässä yhdynnässään kortsua käyttänyt kuin 68% miehistä ja vaivaiset 45% naisista! Intohimon hetkellä, varsinkin pienessä hiprakassa saattaa sukupuolitaudin riski tuntuu pieneltä ja kondomi jäädä käyttämättä. (Paitsi itseni kaltaisilta lääkärikirjojen värikuvien syvästi traumatisoimilta yksilöiltä!) Kannattaakin aamulla luoda pikainen silmäys kumppanin sukupuolielimiin syylien, haavaumien ja näppylöiden havainnoimiseksi. Ja vaikkei – kuten asian laita useimmiten on – mitään silmin näkyviä muutoksia olisikaan, on syytä käydä poliklinikalla mikäli huomaat kehossasi epäilyttäviä oireita, kuten esim. kirvelyä virtsatessa, epämääräisiä vuotoja tai kipuja alavatsassa.
Vielä kuusikymmentäluvulla suositeltiin nimimerkin L.M. Täydellinen Sukuelämä nimisessä itsehoito-oppaassa varsin dramaattisia keinoja esim. kupan hoitelemiseksi: ”Siittimen pesu toimitetaan siten, että puhdistetaan siitin, erittäinkin terska, perusteellisesti benziinillä.” Tippurista puolestaan selvittiin tiputtamalla erästä hopeayhdistettä, protargolia virtsaputkeen. Nykyisin taudinpoikaset hoidetaan useimmiten antibiooteilla siististi ja kivuttomasti, joten pelko pois ja rohkeasti testeihin jos epäilet tartuntaa!
Tampereella maksutonta apua tarjotaan Hatanpään lääkäriasemalla. Klinikalla käy lähes neljätuhatta tamperelaista vuosittain, joista suurimman ikäluokan muodostavat 19-25 vuotiaat. Lääkäri Klaus Saarenmaa kertoo, että Tampereellakin klamydia on nykyään ykkössijalla kun taas kuppaa ei ole tavattu pariin vuoteen yhtään tapausta. Kysyttäessä hyvää keinoa välttyä taudeilta, saa Saarenmaaltakin vanhan kunnon niksin: ”Käyttäkää kondomia!”

Sukupuolitautien hoitoasema Hatanpään lääkäriasemalla osoitteessa Hatanpäänkatu 22. (puh: 314 73516).
Hiv-testiin pääset AIDS-tukikeskuksessa, joka löytyy Aleksanterinkatu 33 A:sta. (puh: 213 3134). Aids-tukikeskuksen lisäksi hiv-testejä tekevät terveysasemat ja sukupuolitautien hoitoasema Hatanpäällä.

Suositeltavaa kirjallisuutta: T.Reunalan, J.Paavosen ja T.Rostilan toimittama informatiivinen ja napakasti nimetty ”Sukupuolitaudit”.

Koiran kissanpäivät

Hau! Minulla on korvatulehdus. Jouduin siksi poikkeuksellisesti heräämään jo seitsemältä ja tikuttamaan omin jaloin pimeässä ja pakkasessa eläinlääkärille. Tampereella koiran elämä on joskus sikäli hankalaa, että me suuremmat koirat emme saa busseissa matkustaa. Eli koska omistajalla ei ole varaa taksiin, eikä omaa autoa alla, on käppäiltävä joka paikkaan. Olisikin kätevää, jos päivän aikana kulkisi edes pari vuoroa, joihin meidät isommatkin koirat otettaisiin kyytiin. Niiden mukaan voisi sitten yrittää ajoittaa lääkärikäynnit ja muut vastaavat tärkeät menot.

Eläinlääkäreitä onneksi löytyy useampia eri puolilta kaupunkia. Puhelinluettelossa on laskujeni mukaan kymmenkunta lääkäriä tai lääkäriasemaa. Säännösten mukaisesti on myös aina yksi ympäri vuorokauden päivystävä lääkäri, jonka kulloinenkin tukikohta selviää puhelinnumerosta 100 284. Itse olen lääkäreistä testannut neljä, ja kaikissa paikoissa on palvelu ja hoito ollut mukavaa ja asiantuntevaa. Hinnoissa tosin on isojakin eroja, joten kannattaa soittaa ja suorittaa vertailuja. Jotkut myös antavat tarvittavat eksaktit lääkemäärät mukaan, kun toiset taas lähettävät apteekkiin, jolloin lääkkeitä tulee usein enemmän kuin on tarpeen, ja hintaa tietysti vastaavasti lisää.

Kotimatkalla poikettiin riehumaan vapaana koirapuistoon. Muutenhan kaupungilla ja muissa puistoissa irrallaan kipsuttelu on järjestyssäännön mukaan kiellettyä.
Tampereen alueella on kaiken kaikkiaan kuusi suhteellisen isoa koirille tarkoitettua puistoa. Niiden sijainti ja osoitteet löytyvät kaupungin internet sivuilta.(www.tampere.fi) Tamperelainen koiran omistajahan maksaa koirastaan 200 markan suuruista koiraveroa vuosittain kun koira on saavuttanut 5 kuukauden kypsän iän.

Kun myöhemmin päivällä korvatippojen laiton jälkeen näytin surkeaa naamaa, toi emäntä asioilta palatessaan tuliaisiksi oikean luun. Luotettavimmin ihan oikean naudan luun saa Kauppahallista miltä tahansa lukuisista lihamyymälöistä, kun pyytää. Hintaa isollekin luulle tulee korkeintaan kymppi. Monissa marketeissa ollaan ikävä kyllä siirrytty palvelutiskeistä valmiisiin pakkauksiin, ja niistä ei luita löydy. Niin, jollei solmuluita lasketa...niitä saa joka kaupasta vaikka minkä näköisiä ja kokoisia.

Saamani lääkekuuri ei onneksi muuta ruokavaliotani. Oma päivittäinen annokseni koostuu lähinnä kuivamuonasta ja joskus saan sekaan maksalaatikkoa, jota lähes kaikista marketeista irtoaa rasiallinen alle neljän markan. Kuivaruokaa kannattaa ostaa ihan tavallisista kaupoista, jollei ole ihan mahdottoman tarkka siitä mitä lemmikki suuhunsa pistää. Eläinkauppojen napuskat ovat kyllä todella korkealaatuisia, mutta myös asiallisen hintaisia. Erikoisruokavaliota noudattavat hankkivat tietysti sapuskansa joko sieltä, tai eläinlääkäriltä. Monet eläinkaupat tarjoavat myös edullisen tai ilmaisen kotiinkuljetuksen kun ostaa kerralla isomman lastin tavaraa. Kannattaa kysyä! Jos on aikaa, voi omistaja luonnollisesti tehdä koiran ruuat itsekin. Kirjastosta löytyy siihen tarkoitukseen oikein reseptikirjakin! (Vehkaoja: Koiran keittokirja)

Aina en jaksa seurustella pelkästään omistajan kanssa, ja silloin tulee lähdettyä esimerkiksi Pispalanharjulle, missä varmasti tulee lajitoveri tai kaksi vastaan mihin aikaan päivästä tahansa. Itse olen sekarotuinen koira, enkä ollenkaan nuuka seurapiireistäni. Jos kuitenkin sinun koirasi on vaikkapa saksanpaimenkoira tai kultainen noutaja, löytyy teille ihan omia kerhoja, joissa voitte halutessanne sosialiseerata vain kaltaistenne kanssa. Nämä rotujärjestöjen alaosastot tarjoavat monenlaista toimintaa koulutuksesta jälki- ja hakuhommiin asti. Näpyttele internet osoitteeksi www. kennelliitto.fi, pääset sieltä linkin kautta katsastamaan kaikki Suomen eri rotujärjestöt, sekä niiden alaosastot täällä Pirkanmaalla.
Jos koirasi on liian kiivas tai epäsosiaalinen hengailemaan kerhoissa, kannattaa ehkä harkita yksityistä koulutusta, jota tarjoavat ainakin Koiran Oma Koulu, Koirakoulu Pikkuhukka ja Koiramme Oma Kauppa. Jälkimmäisistä saa myös yksilöterapiaa!

Joskus koiraongelmien takaa paljastuvat ikävät kotiolot. Julmaa ja huonoa omistajaa ei yhdenkään koiran tarvitse sietää! Sellaisesta voi (ja pitää) tehdä ilmoituksen kuka tahansa joko poliisille tai Tampereen Eläinsuojeluyhdistykselle. Laiminlyöty ja /tai pahoinpidelty eläin sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan uuteen kotiin, jossa se saa ansaitsemansa hyvän ja rakastavan hoidon. Eläinsuojeluasioita hoitavat eläinlääkärit Liisa Hartman, Irma Vikkula, Tuire Merivirta ja terveystarkastajat (p. 215 3219).
Karkuteillä olevan koiran ottaa poliisi huostaansa, mutta kiinni otettu pieneläin voidaan toimittaa myös suoraan Boondock's eläinten hoitolaan paljonpuhuvassa osoitteessa Paimenkoirantie 96, 35300 Orivesi.

Joskus kivoinkin omistaja heittäytyy itsekkääksi, lähtee lomalle Karibialle ja meidät koirat viedään hoitoon, sukulaisen riesaksi. Toinenkin vaihtoehto löytyy; koirahoitola. Niitä on Tampereella ja lähikunnissa muutama. Soitto Koirahoitola Sirpa Vuoriolle paljasti, että kuukaudeksi pääsee 1200 markalla, ja alle viikon voi oleilla kuudenkympin vuorokausitaksalla. Homma ei ainakaan vielä ole Ameriikan serkkujen mallilla, missä eläinhotelleissa on vuoteissa lakanat ja jopa kissoilla omat telkkarit, mutta kyllä Tampereella hyvät sapuskat saa, ulkoilua ja lämpimän punkan.
Sieltä tullessa lemmikki voi hemmotella itseään käymällä pesulla, kynsien leikkuussa ja trimmattavana Carvatissa tai Trimmaussalongissa. Jälkimmäisessä kotikoiran saa siistiksi noin 100-200 markalla riippuen toimenpiteiden ankaruudesta; "Jos olet esimerkiksi kovin huopaantunut cockerspanieli, ja sinusta pitäisi koiran näköinen vielä saada, eikä kynittyä kanaa, niin maksaahan se enemmän." kertoi liikkeen omistaja. Näyttelyyn menevän puudelin tarkasta puunauksesta joutuu pulittamaan viisikin sataa.

Korvatulehdus on vielä onneksi hoidettavissa lääkkeillä, mutta jos joskus sairastun niin vakavasti, että ei enää pillerit tehoa, emäntä vie minut nukutettavaksi joko eläinlääkärille, tai kutsuu lääkärin kotikäynnille. Naapurikunnassa, Lempäälässä, toimii pieneläinkrematorio Verna, joka hoitaa koirienkin viimeisen matkan ilmoituksensa mukaan "järjellä ja tunteella". Samalla alalla on myös Hämeenkyrössä sijaitseva Vet-Praxis.

Tampereelta siis näyttäisi löytyvän kaikki mahdolliset palvelut, joiden avulla koira voi täällä elää täysipainoisen ja turvatun elämän. Vapaa-ajan viettomahdollisuudetkin ovat loistavat kaupungissa, jossa on vielä paljon puistoja, metsämaata ja puhtaita järviä ympärillä.
Kolminkertainen hau!