Cowgirls
Girls with guns
Shirley
Mozartballs
Vahvoja naisia
Lusikkamies
Elektra ja Dyna

"Lesbovampyyrielokuvia...onko niitä paljonkin?" kysyi eräs tuttava, ja päätös kirjoittaa artikkeli aiheesta syntyi siinä silmänräpäyksessä. Leffoja lesboista joilla on hyvin kehittyneet kulmahampaat löytyy nimittäin yli toistakymmentä!
Jotta juttu ei kuitenkaan menisi pelkkien elokuvien luettelemiseksi, mennään aluksi hieman taaksepäin historiassa; vuoteen 1872, jolloin J.Sheridan LeFanu kirjoitti kokoelman "In a glass darkly". Kirja sisältää viisi novellia, niiden joukossa "Carmilla". Tarinassa Carmillan ja kertomuksen nuoren päähenkilön välille syntyy lesboeroottinen suhde, joka LeFanun aikoihin oli niin arka aihe, että suhde piti esittää peitellyin kielikuvin. Yhdessä Carmillan asteittaisen vampyyriksi paljastumisen kanssa se synnyttää kertomukseen jännitteen, joka vielä näihin päiviin asti on inspiroinut elokuvan tekijöitä.

Danny Peary toteaa kirjassaan "Cult Films2" ettei lesboja ollut keskeisinä hahmoina muissa  kuin porno-ja vampyyrielokuvissa  ennen 80-luvun alkua, jolloin valmistuivat "Lianna" ja "Personal Best".
Naisvampyyri esiintyi ensimmäisiä kertoja valkokankaalla Lambert Hillyerin 1936 filmaamassa "DRACULA'S DAUGHTER" elokuvassa. Se on visuaalisesti hieno työ ja sisältää mm. maagisen lesbolaisesti virittyneen viettelykohtauksen.
Carmilla-aiheeseen perustuu löyhästi Dreyerin "VAMPYR" vuodelta -31. Roger Vadim ohjasi aiheesta v.1960 parhaimpiinsa kuuluvan, mutta vielä aika pidättyvän version "BLOOD & ROSES/ VERINEN RUUSU". Vuonna -63 ilmestyi Camillo Matrocinquen "TERROR IN THE CRYPT", mutta varsinaisen "lajin" kehittymiseen vaikutti etenkin Jean Rollin, jonka tuotannosta mainittakoon ainakin seuraavat lesboeroottis painotteiset elokuvat: "LE VIOL DES VAMPIRES" (-67), "LE VAMPIRE NUE" (-69), "LE FRISSON DES VAMPIRES" (-70) sekä "REQUIEM POUR UN VAMPIRE", jossa kaksi saparopäälesboa harhailee naisvampyyrin linnaan. Rollinin elokuviin ei ole muuten turhaan sotkettu juonta mukaan sekoittamaan kuvallista s/m iloittelua...
Melko uskollisesti "Carmillasta" sovitettu "THE VAMPIRE LOVERS" (Roy Ward Baker 1970) herätti ilmestymisvuonnaan melkoista kohua paljaiden tissien ja lesbohyväilyjen määrällään. Nimiroolissa nähdään oitis kulttimaineeseen singahtanut Ingrid Pitt. Leffa esitettiin meilläkin tv:ssa vuonna -92. "Vampire lovers":n lisäksi Hammer-yhtiö tuotti vielä kaksi  Carmilla-tulkintaa: Sangsterin Jimmyn "LUST FOR A VAMPIRE/ VAMPYYRIN HIMO":ssa olmin värinen Yutte Stensgaard tulkitsee himokasta naisvampyyria Mirallaa, jonka linna on sopivasti tyttökoulun vieressä... Samana vuonna valmistunut & hyvin onnistunut "TWINS OF EVIL/ PAHOLAISEN KAKSOSET" (John Hough) päättää sarjan. Tässä elokuvassa kaksoset (Mary & Madeleine Collinson) purevat uhrejaan vaihteeksi rinnoista. Pääosien esittäjät olivat aikoinaan Playboyn ensimmäiset kaksosleikkikaverit.
Whitley Strieber kirjoitti vuonna -81 "The Hunger" nimisen kirjan, joka toistaa sekin Carmillan tunnelmia. Tony Scott ohjasi siihen perustuvan samannimisen ("HUNGER") elokuvan vuonna 1982, jossa biseksuaalista vampyyria esittävä Deneuve mm. suutelee pitkään ja antaumuksella Susan Sarandonia.
Gabrielle Beaumontin vuonna -89 ohjaamassa elokuvassa "CARMILLA" Ione Skye näyttelee yksinäistä tyttöä joka ystävystyy vampyyrin (Meg Tilly) kanssa.
Klassikkopuolelta esitellään vielä Joseph Larrazin komea "VAMPYRES" (-74), jossa kaksi raivokasta lesbovampyyriä harrastaa seksiä miespuolisten saaliidensa kanssa ennen ateriointia. "LA NOVIA ESANGRETADA/THE BLOOD SPATTERED BRIDE"n ohjaajan Vincente Arandan elokuvaa on haukuttu mm. "tuherrukseksi, jossa ei ole merkkiäkään Le Fanun kertomuksesta", vaikka sen viralliseksi tulkinnaksi itseään väittääkin...Toisaalla sitä taas pidetään espanjalaisen kauhuboomin parhaimmistona.
Polselli ohjasi vuonna -64 leffan "THE VAMPIRE OF THE OPERA" jossa nainen palaa kellarista vampyyrina, ja viettelee seurueensa naiset ja miehet. Montezuman "MARY, MARY, BLOODY MARY"(-74):ssa lesbotaiteilija puukottaa rakastajiaan niskaan, ja juo veren sieltä. Blackburnin lesbovirityksiä sisältävässä "LEMORA, THE LADY DRACULA"(-74) elokuvassa tarkastellaan naispuolista vampyyria ja hänen lapsiseuraajiaan.

Ihka elävä sensijaan oli toinen lesbovampyyrileffoihin vaikuttanut nainen. Unkarilainen kreivitär Erzebeth Bâthory nimettiin aikansa tiedotusvälineissä vampyyriksi kun hänen kauhistuttavat rikoksensa paljastuivat.
Kreivitär oli onnellisesti naimisissa kreivi Nadasdyn kanssa, mutta aviomies oli paljon poissa kotoa, ja Erzebeth poti yksinäisyyttä. Lievittääkseen tunnetta Erzebeth viihdytti itseään kisailemalla kamarineitojen kanssa; riisui heitä, puri ja piiskasi. Ideoita hän sai lastensa hoitajalta (!!) Dorottya Szentesiltä, jonka kanssa Erzebeth vieraili usein myös lesbolaisuudestaan tunnetun tätinsä Klara Bâthoryn orgioissa. Niiden innoittamana kreivitär ryhtyikin kaappaamaan talonpoikaisneitosia kellariinsa kidutettaviksi.
Kun Erzebethin puoliso vuonna 1604 kuoli yltyi silloin 44-vuotiaan kreivittären sadismi ja hulluus entisestään: lyötyään kerran palvelijatartaan niin, että tämän verta lensi hänen kädelleen, oli kreivitär havaitsevinaan että iho tuli siltä kohdin sileämmäksi. Pitääkseen hipiänsä nuorekkaana päätti Erzebeth ryhtyä ottamaan verikylpyjä koko vartalolleen....Kreivitär tappoi, kidutti ja silpoi nuoria tyttöjä vuosien ajan, kunnes hänet viimein vuonna 1610 vangittiin ja tuomittiin yli 600 tytön murhaamisesta. Todettakoon kuitenkin, että vaikka Bathory oli todellinen henkilö, ovat hänen tekojensa laajuus (uhrien lukumäärä vaihtelee 40 - 600 välillä) kuitenkin myytti. Erzebeth muurattiin pieneen huoneeseen jonka ainoaksi yhteydeksi ulkomaailmaan jäi pieni ruokaluukku. "Verikreivitär" kuoli 21.8.1614, 54-vuotiaana.

Nykyaikaiset versiot kreivittären tarinasta tarjoavat Riccardo Freda Italian ensimmäisessä todellisessa  kauhuelokuvassa "I VAMPIRI" vuodelta 1956, sekä vampyyrifilmien merkkiteoksena pidetyn belgialaisen Harry Kuemelin feministinen "LA ROUGE AUX LEVRES/ DAUGHTERS OF DARKNESS"(1971), jossa saamme seurata miten Bathory viekoittelee juuri vihityn morsiamen lesbolaisuuteen. Kuemelin elokuva on selkeästi enemmän taide kuin eksploitaatio elokuva, ja sitä on syytetty myös teennäisyydestä.

I vampirin köykäisempi italialainen kopio "THE VAMPIRE AND THE BALLERINA/ L'AMANTE DEL VAMPIRE" valmistui Polsellin toimesta vuonna -60...miten käy pikku ballerinoille, jotka etsiytyvät kreivittären luo sateensuojaan?...
Naisohjaaja Stephanie Rothmanin "THE VELVET VAMPIRE" (-71) kertoo rantakirpulla ajelevasta vampyyrista nimeltä Diane LeFanu, joka kutsuu nuorenparin luokseen viikonlopuksi, ja saa pikkurouvan kiinnostumaan itsestään. Parasta espanjalaista antia tarjoaa Jorge Grau  vuoden -73 ohjauksellaan Bathorysta "CEREMONIA SANGRIETA/ THE FEMALE BUTCHER". Maamiehensä Jesus Franco ahkeroi studiossa saaden aikaiseksi jännittävältä kuulostavan elokuvan "THE BARE BREASTED COUNTESS/ VERENTAHRIMA MORSIAN"(-71). Elokuvassa vähäpuheinen naisvampyyri vaeltelee utuisessa metsässä yllään vain vyö, viitta ja saappaat. Välillä hän viettelee jokusen miehen tai naisen, muuntautuu oikeaksi lepakoksi ja tekeepä myös sen mitä kunnon vampyyri kuuluukin, eli puree. Franco ilahduttaa myös toisella takuutuotoksella "VAMPYROS, LESBOS"(-70). Kuten muutkin Francon elokuvat se on lievästi sanoen outo ja hidastempoinen, mutta lesbovampyyrilla on coolit aurinkolasit ja leffan nimihän on nerokas.

Vuonna -72 ilmestyi Francolta vielä "LA FILHA DE DRACULA/ DAUGHTER OF DRACULA",joka ei paljoa edellisistä poikkea. 1974 valmistui Walerian Borowczykin neliosainen filmi "IMMORAL TALES". Parhaan osista muodostaa Erzebeth Bathoryn (jota esittää Paloma Picasso) tarina. 
Ingrid Pitt on pääosassa myös Peter Sasdyn romanttisrealistisessa Bathory-tulkinnassa "COUNTESS DRACULA/LADY DRACULA" (1970). Elokuva pohjautuu V.Penrosen kirjaan "The Bloody Countess"
Bathoryn tarinaan perustuu Szulzingerinkin seksikomedia "MAMA DRACULA" (-79). Louise ("Yksi lensi yli käenpesän" tuikea hoitsu) Fletcherin esittämä kreivitär ylläpitää kauneuttaan kylpemällä tappamiensa neitsyeiden veressä. Paul Naschyn vuoden -80 ohjauksessa "THE CRAVING" kreivitär Bathory saa vastaansa ihmissuden...ja rutkasti alastomuutta sisältävässä "THE DEVIL'S WEDDING NIGHT" (Paul Solvay -73) leffassa esittää puolestaan Sara Bay kreivitärtä joka kylpee veressä.

Kirjallisuuden puolelta suositeltakoon seuraavia: Raymond McNallyn kiehtovaa teosta "Dracula was a woman", jossa kirjailija väittää Bram Stokerin saaneen inspiraation Draculaansa varten Bathorysta eikä hirmuhallitsija Vlad Draculasta, sekä Andrea Weissin "Vampires and violets: lesbians in film", joka sisältää klassisempia lesbovampyyrifilmejä käsittelevän jakson, ja aiheen tarkempaa analysointia.
Bathorysta kiinnostuneiden kannattaa hankkia seuraavat opukset:
Tony Thornen Countess Dracula ja Gia Bathory Al Batelin The Trouble with the Pears: An Intimate Portrait of Erzsebet Bathory

Fiktion puolelta seuraavat saattavat kiinnostaa:
Pam Keesey: Dark Angels: Lesbian Vampire Stories
Ouida Crozier: Shadows After Dark Bianca de Moss: Blood Sisters: Lesbian Vampire Tales Poppy Z. Brite: Love in Vein Victoria A. Brownworth: Night Bites: Vampire Stories by Women

Juttumme viimeiseen tarinaan soisi auliisti jonkun ohjaajan tarttuvan, se on nimittäin erittäin outo, ja kaiken lisäksi tosi!!
Australialainen nuori nainen Tracy Wigginton uskoi olevansa vampyyri. Hän vältteli auringonvaloa ja pysytteli kaukana risteistä & valkosipulista. Jokapäiväisen ateriansa (eikä mitään kaninruokaa, vaan VERTA!) Tracy hankki läheiseltä teurastamolta.
Yhdessä tyttöystävänsä ja entisen heroinistin Lisa Ptaschinskin kanssa, joka viilteli ranteitaan ruokkiakseen häntä, Tracy kuului jengiin nimeltä the Swampies. Ryhmään kuului myös toinen naispari Kim Jervis ja Tracey Waugh. Joukkiolla oli tapana kokoontua lesbopaikoissa (niissä pahuuden pesäkkeissä…), ja he alkoivat kehitellä suunnitelmaa jonkun murhaamisesta, jotta Tracy saisi juoda uhrin verta.
Lupauksilla seksistä he houkuttelivat humalaisen 47-vuotiaan Edward Baldockin joen rantaan, missä Tracy iski miestä useita kertoja veitsellä kurkkuun ja joi sitten tämän verta.
Naiset jäivät kiinni, sillä Tracy pudotti pankkikorttinsa (näköjään edes vampyyri ei selviä ilman sellaista) rikospaikalle, ja heidät tuomittiin kaikki koviin rangaistuksiin Waughia lukuunottamatta.

Hyviä tulevia elokuvailtoja (...ja varokaa tyttöjä joilla on kelmeä iho ja aurinkolasit...)

Lähteet ja lainaukset:
Tohill & Tombs: "Immoral Tales-sex and horror cinema in Europe"
Hänninen & Latvanen: "Verikekkerit-kauhun käsikirja"
A.Kuhn: "Women in film"
Stewart:"Gay Hollywood film and video guide"
M.J.Weldon: "Psychotronic Encyclopedia of Film" ja "Psychotronic Video Guide"
Virolainen :"Murhia ja aviollista onnea"(LIKE Uutiset 2/96)